Rutiinit ja toiminnan jäsentäminen hyödyttävät kaikkia lapsia selviytymään arjen toimista, mutta erityisesti nepsypiirteitä omaavilla lapsilla ne tuovat selkeyttä arkeen. Lapsi tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi, niin hän voi jo ennakoida tilanteen. Tarkat rutiinit ja rytmi tuovat lapselle turvaa, vaikka lapsi kapinoisikin niitä vastaan. Autismikirjon lapset saattavat muodostaa rutiineista rituaaleja, jotka ovat välttämätöntä suorittaa. Tällöin täysin muuttumattomat rutiinit eivät ole lapselle hyväksi. Lasta on hyvä tällöin valmistella muutoksiin rutiineissa, koska se auttaa uusien asioiden opettelua tulevaisuudessa ja totuttaa sekä auttaa auttaa opettelemaan sietämään ahdistusta, joka voi seurata muutoksista. 

Arkea voi helpottaa, kun kaikilla tavaroilla on omat paikat ja laatikoissa on hyvä olla kuvat selkeyttämässä, mikä tavara kuuluu mihinkin. Näin lapsen on helpompi etsiä tiettyä tavaraa ja myös viedä se takaisin paikoilleen. Aamu ja iltatoimista voi olla selkeät kuvat, esimerkiksi vessan seinässä. 

Arjessa on aina tärkeä huomioida lapsen vireystila. Kun huomaat, että lapsi on väsynyt ja ylikuormittunut, anna hänelle vahvempaa ohjausta ja on hyvä mahdollistaa myös lepohetki. Älä esitä tällöin lapselle uusia toimintavaatimuksia. Lasta kannattaa tarkkailla ja hänen vireystilaa, opit huomaamaan, milloin lapsi on parhaimmillaan toimimaan. 

Ruokailu

Ruokailu tilanteet voivat olla haastavia monelle neurokirjon lapselle. Lapsella voi olla haasteita suun alueen aistien kanssa ja hän voi olla hyvin valikoiva ruokien suhteen. Voi olla tarpeen, että lapselle tarjotaan vain tiettyjä ruokia tai ruoka-aineet ovat lautasella omilla kohdillaan ja erillään. Uutta ruokalajia voi tarjoilla aluksi eri lautaselta. Ruokia voidaan myös yrittää tarjota eri muodoissa lapselle, esimerkiksi jos dinosaurukset ovat kiinnostuksen kohteita niin jauhelihapihvejä voisi tehdä dinosaurusmuotilla tai voi tehdä mukavan ruokalistan lapselle, jossa ruoat on nimetty lapselle mieleisillä nimillä. Ruokailutilanteisiin on tärkeä varata riittävästi aikaa. Ruoka-aikojen säännöllisyys ja ruokailuhetken samalla tavalla toistuva struktuuri voivat helpottaa lapsen syömistä. 

Ruokailutilanteissa on tärkeää, että lasta ei pakoteta syömään. Lasta voi houkutella ruuan ääreen ja syömään myönteiselle kannustamisella. Pääasia on, että lapsi syö jotakin. Lasta voi palkita, kun hän maistaa jotakin uutta ruoka-ainetta, esimerkiksi jollakin mieleisellä jälkiruoalla. On hyvä muistaa, että lapsi ei jätä ruokaa tahallaan syömättä, vaan ruoka tai sen tuoksu voi aiheuttaa pahoinvointia tai epämiellyttäviä aistimuksia. Mikäli lapsi on päivähoidossa tai koulussa niin  lääkäriltä voi pyytää lausuntoa, joka auttaa selittämään lapsen ruokarajoittuneisuutta, silloin kun katsotaan, että sen huomioiminen on tärkeää lapsen jaksamisen vuoksi. 

Joskus syöminen ruokapöydässä voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa. Lapsen oloa voi kokeilla rauhoittaa erilaisilla istuintyynyillä tai joskus erillään syöminen muista voi helpottaa. Lapselle voi kokeilla myös kerralla vain ihan pieniä ruoka-annoksia. Lapselle voi antaa myös mahdollisuuden käydä kerran ruoka-aikana sovitusti tekemässä esimerkiksi kuperkeikan tms. Lapsen joustamattomuuteen ruokailutilanteissa ei kannata vastata joustamattomuudella. Ruokailutilanteissa voi käyttää apuna myös tiimalasia tai muuta ajastinta. Ruokailutilanteissa on tärkeää poistaa kaikki ylimääräiset ärsykkeet kuten televisio, liian kirkkaat valot, lelut tms. 

Jokaisella aterialla olisi hyvä olla aina 1-2 ruokaa, joita lapsi varmasti syö. näitä ruokia voi kierrättää eri ruoilla. Ja sitten yksi uusi ruoka. uusien ruokien tarjoamista kannattaa jatkaa sitkeästi. Neurokirjon lapsilla uusiin ruokiin tottuminen voi viedä pitkiäkin aikoja. 

Uni ja rentouminen

Jokainen lapsi tarvitsee riittävästi unta jaksaakseen päivät touhut. Liian lyhyet tai katkonaiset unet voivat näkyä lapsella keskittymisvaikeuksina, hyperaktiivisuutena tai impulsiivisena toimintana. Lapsi tarvitsee myös palautumista päivällä toiminnoistaan. Neuropsykiatrinen kehityshäiriö voi pitää sisällään huonounisuutta. Lapsi voi heräillä tai nukkua selvästi vähemmän kuin muut lapset. Aistipulmat voivat vaikeuttaa unen saantia, lasta voi häiritä äänet tai esimerkiksi yöpuvun saumat voivat häiritä tai jokin muu haittaava tunne, johon mieli keskittyy eikä uni tule. Lasta voi häiritä myös pienikin valon säde, joka tulee huoneeseen. Lapselle voi tulla myös stressiä jos nukahtaminen kestää kauan ja se vaikeuttaa entisestään unensaantia. Säännöllinen nukkumaanmenoaika ja vakiintuneet iltarutiinit tukevat parhaiten lapsen nukahtamista levolliseen uneen. Rauhoittuminen kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa, vähintään tunti ennemmin. Rauhoittuminen tarkoittaa, että ruudut pois ja riehumista ja rajua leikkiä on vältettävä. Hyviin iltaruutiineihin voi kuulua iltasatu luettuna tai äänikirjasta kuunneltuna, rauhallinen iltapalahetki sekä seuraavan päivän ohjelman läpikäyminen tms. Hiilihydraattipitoinen iltapala voi auttaa unen saamisessa. 

Päivän aikana on hyvä varmistaa riittävä liikkuminen ja ulkoilu sekä lisäksi aikuisen läsnäolo ja läheisyys lapselle. Ota huomioon, että jokaisella lapsella on yksilöllinen vuorokausirytmi. Joku lapsi voi olla aamu-uninen ja toinen taas ilta uninen. Huomioi päiväunissa ja nukkumaanmenoajoissa lapsen yksilöllinen tarve. Anna lapselle päivän aikana riittävästi lepohetkiä, jotta lapsi palautuu ja vireystila pysyy sopivana. Kiireettömyys arjessa ja toimissa lisää positiivisuuden kokemuksia kaikille ja vähentää kaikkien stressiä. 

Peseytyminen

Peseytyminen ja hygienista huolehtiminen ovat meidän ihmisen perustaitoja arjessa. Neurokirjon lapsille pesutilanteet voivat kuitenkin olla haastavia ja kuormittavia. Aistipulmia omaava lapsi voi kokea suihkun ikävänä ja pistävänä tunteena iholla. Hyvä vaihtoehto voi olla sadesuihkutoiminto, kylpeminen tai kauhalla veden kaataminen. Lapsen kanssa on hyvä miettiä parasta vaihtoehtoa hänelle. Hajuherkälle lapselle pesuaineiden tuoksut voivat olla esteenä peseytymiselle ja silloin kannattaakin ottaa käyttöön hajusteettomia pesuaineita tai valita lapsen kanssa kaupasta häntä miellyttävän tuoksuinen pesuaine. Mikäli hajusteettomatkin pesuaineet aiheuttavat epämiellyttävää oloa, on pääasia, että lapsi pestään vaikka sitten pelkällä vedellä ja pesuaineisiin voidaan totutella pikkuhiljaa.  Joskus pelkkä veden valuminen kasvoille tuntuu ikävältä. Lapsille on olemassa suihkulippiksiä, jotka estävät veden valumisen kasvoille. Vedenlämpötila voi aiheuttaa myös haastetta ja onkin hyvä yhdessä lapsen kanssa etsiä sopivan tuntuista vettä. Suihkussa käyntiä ei kannata ajoittaa myöhäiseen iltaan kun lapsi on väsynyt kun se voi viedä paljon voimavaroja muutenkin. Suihkussakin voi käyttää apuna munakelloa tai muuta ajastinta. Anna lapselle selkeät ohjeet, ei vaihtoehtoja mihin suihkuun menet ja mitä pesuainetta nyt käytät, koska se voi hankaloittaa suihkuun menoa. aikuinen sanoo "nyt suihkuun". Vältä pitkiä ja useita ohjeita ja kysymyksiä, lapsi voi mennä niistä jumiin. 

Lapsen voi olla vaikea hahmottaa, missä järjestyksessä pestään mitäkin ja mitä pitää pestä. Suihkuunkin voi ottaa käyttöön kuvat laminoituna tai aikuinen ohjeistaa yksi asia kerrallaan lasta. Lapselle voi antaa ohjeeksi, että yhden vaiheen aikana laskee esim. kymmeneen ja sitten tulee seuraava vaihe. Aikuisen tehtävä on opettaa lapselle kehon intiimialueiden peseminen. Varsinkin pojille on tärkeää jo pienestä pitäen opettaa ja harjoitella esinahan taakse vetämistä ja sen alla olevan ihon pesemistä, jotta taito on nuorena hallussa. 

Lapsi voi pelätä ja jännittää suihkussa olemista ja turvaa voi tuoda jokin tuttu kylpylelu tai rauhallinentaustamusiikki. Pesuhuoneessa voi kaikua ja äänet tuntuvat liian kovilta, niin korvatulppia voi käyttää myös suihkussa. Lapsen kanssa on hyvä miettiä rauhassa, että mitkä asiat häntä rauhoittavat ja helpottavat suihkussa. 

Lapsella voi helposti unohtua omasta hygieniasta huolehtiminen, siksi vanhemmilla on vastuu huolehtia siitä. Lapsi ei välttämättä välitä jos kasvot, hiukset tai kädet ovat likaiset. Voi olla kuitenkin ääripääkin, että lapsi tai nuori on hyvin tarkka esimerkiksi käsienpesusta ja pesee käsiä niin paljon, että iho alkaa kärsiä, silloin hyvä esimerkiksi laimentaa saippua pulloihin. Viikko kalenteri on hyvä apuväline, siihen voi merkitä pesupäivät näkyville, niin lapsi osaa ennakoida asiaa. 

Hammaspesu voi olla haastavaa joidenkin lasten kanssa. Hammastahna voi olla lapsen mielestä liian väkevää, silloin kannattaa etsiä erilaisia vaihtoehtoja. Sähköhammasharja on monelle toimiva väline ja tehokkaampikin hammaspesuun jos lapsi pesee itse hampaita. 

wc-käynnit

Wc-käynneistä kannatta tehdä säännöllisiä tapahtumia, jos lapsen on vaikea sanoittaa tai tunnistaa vessahätää. Wc-käynnit on hyvä liittää heräämiseen, uloslähtemiseen, kotiin palamiseen, syömiseen ja nukkumaan menemiseen. Toistuvat rutiinit auttavat lasta oppimaan taidon. WC-hetkestä on hyvä  tehdä rauhallinen hetki ja siinäkin voi käyttää kuvia apuna. Lapsella voi olla merkittynä kuinka monta paperinpalaa tarvitaan pyyhkimiseen tai kuinka monta painallusta tarvitaan saippuaa käsienpesuun. Pojille voi liimata lattiaan jalankohdat, mistä kohti pissataan seisoaltaan. Hajuherkät lapset voivat vältellä vessaa hajun vuoksi tai ääniherkät eivät pidä wc-pöntön vetämisen äänestä. Näihin auttaa wc:n peseminen useasti ja pöntön vetäminen vasta kun lapsi on poistunut vessasta. Lasta kannattaa kehua ja joskus voi palkitakin onnistuneesta suorituksesta. 

Pukeminen

Nepsylapsilla voi liittyä pukeutumiseen monenlaisia haasteita. Vaatteet voivat kutittaa tai on vaikea pukea päälle, vaatteiden materiaali häiritsee ja muutokset kuten uudet vaatteet eivät kelpaa. Sään mukaisesti pukeutuminen voi olla vaikeaa. Lapselle hikoileminen voi tuntua ahdistavalta, onkin hyvä huomioida, ettei lapsella ole liian montaa kerrosta vaatetta. Lapset ovat myös hyvin yksilöllisiä, kuinka paljon tarvitsevat vaatetta, ovatko kylmä- vai kuumaverisiä. Lapsi voi tykätä pukeutua aina samoihin vaatteisiin, jotka on todennut hyväksi ja muutos voi tuoda tulistumista. Pukeutumisen sujuvoittamiseksi lapselle kannattaa hommata helposti puettavia vaatteita ja kenkiä. Hyviä ovat tarralenkkarit, kuminauhavyötäröiset housut, löysiä paitoja ja löysävartisia sukkia ja kannattaa suosia materiaaleja, jotka lapsi on kokenut hyväksi. Vaatteista kannattaa leikata pesulaput irti, ne voivat häiritä lasta. 

Vuodenajan vaihtuessa, kun vaatteet vaihtuvat on asiasta hyvä puhua lapselle hyvissä ajoin. Lapsen kanssa voi yhdessä miettiä, mitä vaatteita tulee sitten käyttöön. Lapsi osaa ennakoida tulevan muutoksen hyvissä ajoin. 

Lapsella voi joskus pukeutuminen sujua ongelmitta ja joskus taas on paljon haasteita. Kannattaa ottaa huomioon pukeutumistilanteessa  lapsen vireystila ja väsymys. Lasta voi auttaa enemmän pukemisessa, kun aikuinen huomaa, että lapsi on väsynyt tai kuormittunut. Joskus lapsen on vaikea oppia pukemisjärjestystä, siihenkin voi käyttää apuna kuvia tai järjestää lapselle lattialle vaatteet pukemisjärjestykseen. Lapselle voi opastaa, kuinka pukeminen on helpompaa lattialla istuen eikä yritä seisten pukea. Hoputtaminen ja kiire voivat saada lapsen jumittamaan ja silloin toiminta hidastuu. Kehu ja kannusta lasta yrittämisestä!

Lapset voivat reagoida myös vaatteiden kuvioihin, omiin ja myös toisten. Erityisesti autismikirjon lapsilla voi olla este jokin kuvio vaatteissa. Nämä on tärkeä huomioida arjessa.